Vaajalahti, vuono Pihlajavedessä

Vaajalahti on 5,8 kilometriä pitkä ja leveimmillään kilometrin leveä, vuonomainen lahti. Pihlajaveden syvin kohta, 20 metriä, sijaitsee Vaajalahden rannassa Honkavuoren alla. Vaajalahden eteläpäässä on vielä 17 metriä syvää. Lahden vuonomaisuutta kuvastavat jyrkät kalliorannat, sekä alueella havaittavissa oleva vuoksi-luode ilmiö.

Pihlajaveden kirkolta rakennettiin tie Virroille 1890 -luvulla. Pihlaisselästä etelään pistävän Vaajalahden yli tehtiin kivityömies Efraim Lindellin suunnittelema silta vuonna 1893. Kaksiaukkoista lohkokivisiltaa on korjattu 1960 -luvulla. Ajoittain sillan aukoissa virtaa vesi lahden pohjukkaa (etelää) kohti. Ajoittain virtaus on päinvastainen. Lahden pohjukasta tarkastellen vesi on silta-aukoissa vuoroin korkeammalla ja vuoroin matalammalla.

Vaajalahden kautta on aikoinaan kulkenut talvireitti Ruovedeltä pohjoista kohti. Reitti kulki luontaisesti soita ja järvenselkiä pitkin. Pihlajaveden vanha kirkko rakennettiin 1780 – luvulla Pihlajaveden ja Köminjärven kannakselle. Kirkkoon kuljettiin mm. kirkkoveneillä. Etelästä, Yltiän perältä kuljettiin polkuja pitkin Vaajalahden pohjukassa säilytetylle veneelle. 

Uusi kirkko rakennettiin Pihlajavedelle 1871 Könttärin mäelle, jolloin lahden merkitys kesäisenä kirkkotienä väheni. Tieolojen parannuttua Virtain maantien myötä kirkkoveneellä kulkeminen vähitellen loppui. Vaajalahti oli osa uittoreittiä Pihlajaveden reitillä Kotalan kautta Visuvedelle. Viimeinen uitto reitillä tapahtui vuonna 1955.

Nykyisellään Vaajalahden rannoilla on vakituista ympärivuotista asutusta sekä vapaa-ajan asuntoja. Lahden rannalla on myös vanhaa kuusi- ja mäntymetsää (20 ha), joka on muodostettu luonnonsuojelualueeksi.